Heips!
Mulla on ollu paljon tekemistä taas.. Oon kyl onnistunu sählää oikeen kunnolla :) Onnistuin hävittämään mun kameran ja aurinkolasit…. Se masens aika lailla kunnes loysin ne! hah!! :D Lasit löyty koulun kaapista (voinko olla tyhmempi?) ja kamera kaverin sohvan alta (se oli siis tarpeeksi pieni… huoh) Aloin itkeä saadessani kameran kasiini, olin niin onnellinen :P Nyt kaikki on hyvin, ja mulla ei ole enää mitään häviksissä! Hih.. ei pitais sanoa mitään, koska hävitän varmasti taas jotain. Yritan kuitenkin parhaani! Saa nähdä että miten se onnistuu..
Eniweis, koulu kulkee hyvin ja aikaa kuluu mukavasti sen parissa. Etenkin nyt kun pelaan vesipalloa ja näyttelen näytelmäproductiossa pääosaa :DD
Viime maanataina olin koulussa 06.00-20.30! Aamutreenit, koulu, ultimate harkat, koulu, treenit, ja playrehearsal… Ja sit pitais ehtii tekee laksyt, hakee eri kouluihin (jatko-opiskeluita varten), hoitaa paperiasioita, nauttia olosta täällä, nähä kavereita. Hmm… tiukkaa tekee :P hih Oon kuitenki onnellisimmillani! Teen asioita joista nautin (jos koulua ja (joskus) vesipalloa ei lasketa) Ja tuleehan viikonloppu taas kohtapuolin :)
Viime viikonloppuna elin laiskan päiviä. Lauantai kului suurelta osin läksyissä, KAMERAN METSÄSTYKSESSÄ, ja löhöilyssa. Sunnuntaina tosin menin sukeltamaan!! Jihii!!
Aloitin maisteri sukelluskurssi joka mahdollistaa turistien opastamisen ja sukelluksesta opettamisen. WoW, vähänks siistii! Pääsen tekee sitä mitä rakastan ja saamaan kaiken lisaksi palkkaa! Paljon tekemistä se vaatii, muttei kuitenkaan liikaa. Heti ku täytän 18 alan hulluna opiskelee vikaa osiota, jotta saan certificationin mahdollisimman pian! Viime sunnuntaina vietin liki kolme tuntia altaassa sukellusopettajan kaa. Käytiin läpi eri tapoja pelastaa hätääntynyt turisti vedestä. Openi oli saksalainen. Hän oli aivan älyttoman tarkka ja tiukka! Sitä ei heti välttämättä ajattelekkaan, mutta hätääntynyt ihminen yleensä tarrautuu hengenpelastajaan, räpikoi ja miltei hukuttaa molemmat. Hädässa ei aivot oikein pelaa tai sellaisen ymmärryksen ainakin minä sain. Ope puski mua veden alle repi sukellusvarusteista, potki ja huusi… ja mun piti jotenkin saada kontrolli tilanteeseen! Ainakin sain todentuntuisen kokemuksen. Luulin melkein hukkuvani veteen, koska en saanut otettua happea kyseisessa kamppailussa. Muutama senaario toistettiin, koska en noudattanut kaikkia vaadittavia pikkuasioita.. puhaltanu ilmakuplia, puhunu tarpeeksi rauhottavasti, antanu BCDta (hengitysregulaattoria) tarpeeksi nopeasti, tarrautunu oikeasta paikasta… huh :D Lopulta tosin selvisin siitäki :P
Oon siis VIHDOIN alottanu näyttelemisen! Tarinassa tapahtuu muutakin, mutta tässä olisi lyhyesti oma osuuteni:
Nayttelen erästä hullua eurooppalaista tanssija tyttöä, joka ei osaa tehdä muuta kuin valittaa, kitistä, laulaa ja tanssia. Näytelmä kertoo siitä, kuinka pakenen vaarallista tappajajoukkuo prätkäjätkän siipien suojassa. Hahmon suurin ongelma on se ettei hän osaa tehdä mitään puolustaakseen itseään tai selviämaan omillaan. Vastanäyttelijäni Kyle haavottuu ja joutuu opettamaan minulle kaikki ennen kuolemaansa. Tietysti roolihahmoni rakastuu häneen ja on aivan surun murtamana, kun rakas kuolee. Näytelmän tapahtumapaikkana on California ja lopussa kaikki kuolevat. :D
Alotin vesipallon. Se on kieltämättä erittäin rankka urheilulaji. Ainakin saan uida paljon! Edellisissa harkoissa uitiin vaparia tunnin. Minä jouduin painaa täysii koko ajan, koska en ole uinu yhtä kauaa kuin muut. Meinas happi loppua :) Sitten harjoiteltiin eri otteita ja tapoja satuttaa vastapelaajaa. Ihan kamalaa! Haha.. En ole tottunut lajiin, joka perustuu satuttamiseen, tai niin meitä ainakin opetetaan! Kaikki vesipallonpelaajat Suomessa varmaan nauraa mun näkemykselle, mutta voimistelijana olen koulutettu eri "kulttuuriin". Nyt “lillun” vedessa 2-3 tuntia, ja harkkojen päätytyyä maha kurisee minkä ehtii! Haha :DD Ainakin ruokahalu on paikoillaan :P
Mitäs vielä, eipä tässä sen kummempia. Oon saanu paljon kavereita laidasta laitaan. Seuraavana suunnitelmana onkin menna ampumaan yhen Kylen kaa :D Hihii.. Ei vitsi ikavoin ampumista, Julia! I’m jealous, that you can go and shoot that gun whenever you want to :) :D haha.. It’s definitely addicting. Sama pätee miekkailuun ;)
Mahalo for reading!
Ja terveisia kaikille! <3
