Edellinen viikko oli mielenkiintoinen. Kokeet meni loppujen lopuks ihan hyvin. Tai ainakin luulen nii..

Oon myos saanu selville et taa koulu on yks hawajin parhaimmasta. Koulun aikataulu on ainakin tiivis. (IBkoulu) joten oon koulussa 7;30-15 joka paiva. Kaiken lisaks meil ei oo kun 5min valitunnit ja 30min ruokailu. Olen avian ymmaalani myos kokeiden maarasta. Nyt mulla on ollu jo 6 koetta ja lisaa tulossa koko ajan. Oon myos kirjottanu kolme esseeta. Ei siin muuten mitaan, mut en ole tottunut opiskelemaan samaan tahtiin. Suomen lukiossa kokeet on koeviikolla, joka antaa paljon enemman joustovaraa muille aktiiviteille. Eli himopanttaamiselle vikana iltana…

Koska kaytan koko paivan koulussa ja joku 2h laksyjen teossa oon pakannut viikonloput tayteen eri aktiiviteetteja. Eillen, maanantaina vietettiin “laborers’ dayta”. Sovittiin kuuden luokkalaisten kanssa etta menisimme kiipeamaan stais way’s to heaven vuorelle yhdessa porukalla. Herattiin 05 aamulla ja ajettiin vuoren juurelle. Olimme kaikki: Oliver, Colton, Teddy, Mark, Natasha ja ma avian sekasi ekojen minuuttien aikana. Alku oli pahin. (pojat ei odota… hitaita) Rappusia oli edessa 3000 ja tahti alkoi liki juoksulla. Kiipeaminen kesti 1,5 tuntii. Nakoala oli tosin uskomaton! Haukoin henkea joka kerta kun katsoin ymparille. Vatsakin hyppas volttia muutaman kerran, koska muutamassa kohdassa rappuset vaikuttivat pikemminkin tikapuilta eika rappusilta.