perjantai 17. syyskuuta 2010

my life in here...

Mielessa pyorii monia asioita. Miten sanoisin taman asianasianmukaisesti tai kenelle voin kertoa pieniakin salaisuuksia, niin ettei ne ole seuraavana paivana koko koulun tiedossa... Se on uutta, vaikka olenkin tottunut pieneen kouluun. Tuntuu, etta Le Jardin on erityisesti juorujen mekka. Mitaan ei voi pitaa salassa, joss en sanoo aaneen. Opin kantapaan kautta, etta ei ole hyva luottaa kaikkiin. Aluksi pitaa olla hieman varpoovaisempi.


Koulussa oli juuri hiljattain putkiongelma, joten perjantai peruuntui! Jee!!! Lisaa armonaikaa laksyjen tekoon… Viikonloppu oli taynna monia kaanteita. Perjantaina (joka oli pitkan viikonlopun alku) paatimme luokan kanssa viettaa rantapaiva Kailua Beachella. Auringon poissaolo tosin pilas kaiken, joten siiryimme allasbiletunnelmiin. Pojat pelas pingista ja tytot hyppi altaassa. Siihenkin kyllastyi ja kaikki ajoivat autoilla toiseen lukaalitaloon(kaikki talot on miljoonan taloja…)

Illallan viimeinen suunnitelma oli tutkimusmatka hylattyyn armeejataloon. Paikkaan sisaltyy lukemattomia kummitustarinoita: oudot katoamiset, kuolemat ja patsaaksimuuttumiset. Jotta tunnelma ei kavisi liian rauhalliseksi, lahdimme matkaaan vasta seitseman jalkeen. Aurinko oli laskenut, joten pimeys vallitsi pimeita teita maaranperaan asti. Muutamat pojat ottivat taskulamppujen lisaksi puukot mukaan. Oli hyva varautua villisikoja vastaan…

Kiipesimme rakennuksen katolle. Kerroksia oli nelja, joten nakyma oli uskomattomin. Edessa avautui O’ahun saari: kiitoradat, Waikiki, Honolulu ja viidakot kaiken se valissa. Tama oli ikimuistoista, enka koskaan unohda sita. Itse en pelanny juuri lainkaan, koska en ole kuullut tarpeeksi kummitustarinoita. Oli hupaisaa huomata kuinka pojatkin hyppi kauhusta kuullessaan pieniakin kolauksia. Valitettavasti tunnelma oli kuolla loppuillasta, koska olimme ainoita, eika kukaan leikkinyt meidan kustannuksella… joten otimme ilon irti :pelleilimme, olimme piilosta pelottelemalla toiosia! Heh... Paikka oli jo valmiiksi kuin kaatopaikka(hyvatty sellainen) monine pienine huoneineen, joten piiloja ja vatsankouristuksia ritti…

omega station:
http://www.lostvirtualtour.com/lost/filming_locations/omegastation/index.html
En ottanut naita kuvia, mutta saattehan jonkinlaisen kuvan:DD

3 kommenttia:

  1. :P Kiitos kommenteista! niita on mukava lukea:DD

    VastaaPoista
  2. Se kaikille kaikesta kertominen kuuluu jotenkin amerikkalaiseen sosiaalisuuteen. Tosin täytyy sanoa, että on myös luottamuksellisia suhteita, mutta ne täytyy vaan löytää ajan kanssa.

    Hyvä, ettei kukaan poika pistänyt ketään teistä muista puukolla pelästyessään...

    Terkkuja,
    Raine

    VastaaPoista
  3. Haha... kiva kun kommentoit:D On hauska tietaa et joku lukee nait mun skriblauksii:P

    VastaaPoista